Something Like Campi Dell'Orrore

Lisää Irasta

Ira jäi meille kotiin Markuksen ensimmäiseksi omaksi koiraksi ja harrastuskaveriksi. Sininen-paholainen, on aika narttumainen tapaus. Iralla on pennusta asti ollut selvästi oma pää ja se olikin pentuna hyvin itsenäinen. Tämä olikin meille ensimmäinen haaste, saada se "tarvitsemaan" meitä. Asia kuitenkin tasapainottui nopeastikin ja nykyään se on nöyrä ihmistä kohtaan.

Iraa on treenattu pennusta asti. Markuksen ja Iran päälaji on agility, jossa Ira on ollut luonnonlahjakkuus. Itse olen treenannut Iralla vähän tokoa ja hakua, suoritin sen kanssa BH-kokeen ja tokon alokasluokasta 1-tuloksen. Enempää sen kanssa ei muita lajeja tehdä :)

Iralla on hyvä moottori, saalisvietti ja taistelutahto. Se rakastaa repimisleikkejä ja RUOKAA! Ahneempaa koiraa saa etsiä. Silti treenissä voi ihan yhtä hyvin käyttää sekapalkkaa, eikä se arvuuta palkan arvoa vaan toimii sillä mitä saa. Agilityssä

Ira on nopea ja elastinen, kunnolla syttynyt lajiin. Tokossa Ira on vähän vaisumpi, koska minä ohjaan sitä - Ira on ihan täysin Markuksen koira. Toki se tekee palkan eteen mitä vain. Lampailla Ira kävi pikkupentuna, mutta söi vaan kakkaa.

Iran intohimo on juokseminen ja uiminen! Mikään ei ole sen mielestä kivempaa, kuin juosta iskän kanssa kilpaa (maalla tai vedessä) ja painia lenkeillä. Kotona Ira on rauhallinen ja nukkuu, jos on luita lattialla se syö niitä. Mutta yleensä sen löytää sohvalta Markuksen kainalosta.

Ira on terve neiti, sen ylimääräinen nikama ei ole koskaan oireillut. Kun vaihdettiin koirat kotiruualle, niin anaalit täyttyivät kaksi kertaa. Tämä meni ohi kun lisäsimme kuidun määrää.

Ihmisiä ja muita koiria se rakastaa ehdoitta!

Innolla odotan, mitä tämä parivaljakko saa vielä aikaan!