Something Like Hip Hop "Ruu"

 
Mustavalkoinen, uros
Syntymäaika: 10.10.2016
Isä: Odie
Emä: Dedi
Korkeus: 54cm (1wee)
Paino: 18,1kg (1wee)
Purenta: normaali purenta, täysi hampaisto
Lonkat: B/B Kyynäreet: 0/0
Olat: OCD-vapaa Polvet: 0/0
Selkä:
LTV0 VA0
Silmät: OK (04/18)
Gonioskopia: Terve
Sydän: Terve
CEA: Mahdollinen kantaja
CL: Vapaa
TNS: Vapaa
IGS: Vapaa
MDR1: Vapaa
Hampaiden Hypomineralisaatio: Vapaa
SN: Vapaa

Agility: 2-luokka, 1x LUVA

Omistaja: Minna Palviainen, Sipoo
⇒ Ruu KoiraNetissä
Kuvallinen sukutaulu

Lisää Ruusta

Ruu on minun ihka ensimmäinen bc ja puhtaasti harrastuskäyttöön hankittu perheenjäsen. Koska bc on rotuna uusi, niin ilman takkuja ei meidän yhteiselo alkanut, jos en sitä lähes hengiltä syöttänyt (insinöörinä ruokapussin kyljestä luin annosteluohjeet – huge mistake) niin onnistuin saamaan sen ylikierroksille mikä ilmeni 15min välein tapahtuvana tuotoksena.

En osaa ollenkaan arvioida kuinka pitkään minulla meni että opin tuntemaan tämän yksilön sielunmaiseman mutta siitä hetkestä lähtien on ollut pelkään nousujohteista meidän askareet ja kun vielä päätin olla pohtimatta mitä muut ajattelee – Ruu on sitä sortti
a joka ilmaisee itseään äänellä, niin kaikki yhdessä tekeminen on ollut letkeän lupsakkaa.


Aloitin Ruun kanssa agilityä tukevan puuhastelun jo lähes seuraavalla viikolla kun poika tuli kotia … ja täytyy sanoa että se on alusta asti ollut hyvin asialle vihkiytynyt, sitä ei ole tarvinnut motivoida tekemään asioita, käytännössä katsoen se palkkautuu ihan vaan tekemisestä. Odottaminen ei ole sen hyve, mutta kun tehdään, niin sitten tehdään täysillä, se on heti valmis ja antaa aina kaikkensa. Ja herran jestas miten nopeasti se oppii asioita!

Kotioloissa Ruu on pehmoinen kuin vauvan peppu, mutta viettitason noustessa, esim. lampailla siinä on työkoiran kovuutta ja itsenäisyyttä. Itsenäinen se on muutekin mikä on hyvä, sillä sen verran reippaasti se pistelee menemään agility radalla, että jos sen kanssa joutuisi juoksemaan esteeltä esteelle voisin unohtaa koko homman. Kotioloissa se parkkeeraa lähes poikkeuksetta minun lähelle, eikä esim. mene ulos, jos itse olen sisällä, itsenäisyydestä huolimatta se on siis mamman-poika.

Ruu on tätä kirjoittaessa alle 2-vuotias joten en tiedä vielä miten varma jätkä siitä kehkeytyy, mutta yleisesti ottaen, jos se jotain säikähtää niin se ei jää sitä pitkäksi aikaa murehtimaan. Olen kaiken varalta pyrkinyt tietoisesti rakentamaan / vahvistamaan jo olemassa olevaa luontaista itsevarmuutta.

Ruun kanssa harrastetaan pääasiassa agilityä, lampailla käydään säännöllisen epäsäännöllisesti ja uimista se rakastaa – sana vesipeto kuvaa sitä mitä parhaiten. Rally-toko / toko liikkeitä pikkuhiljaa rakennellaan mutta ei mitenkään tavoitteellisesti, aika näyttää miten paljon ja tosissaan tuolla saralla aletaan tekee duunia.

-Minna