MIETTEITÄ KASVATUKSESTA

Olen tässä nyt koittanut koota OMIA MIELIPITEITÄNI ylös. Väistämättä omassa kasvatustyössäni on edessä "linjanvaihdos", eli tuo Showlinja saa jäädä. Jatkan jalostustyötä kohti sellaista Bordercollieta, jollainen sen mielestäni kuuluu olla. Eli työkoira, joka on myös Bordercollien näköinen.

En tiedä kumpi on nykyään kauempana Bordercollien alkuperäisestä ulkonäöstä - Nuo järjettömän liioitellun raskaat ja karvaiset showpuudelit vai ne ohutjalkaiset, takakorkeat ja köyryselkäiset työlinjaiset. Kummankaan kroppa ei mielestäni vaikuta siltä, että tämä rotumääritelmästä otettu lause toimisi - Virheet: Kaikki poikkeamat edellä mainituista on luettava virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin sekä kykyyn toimia perinteisessä käyttötarkoituksessa.

Juttelin erään Ruotsalaisen BC kasvattajan kanssa, ja hän oli ihan hämmästynyt, että koiralla yksi OCD-jälkeläinen/sukulainen voi tuomita koiran "jalostuskieltoon", kun taas agressiiviset, huonohermoiset, arat, yms koirat ovat sitten hyvää jalostusmateriaalia jos on SERT näyttelyistä ja/tai terve linja koiran takana (yksikään linja ei ole täysin terve). Heille se on hirveä häpeä, jos kasvatti ei toimi harrastuksissa/paimennuksessa, meille pentue jossa suurinosa ovat saaneet hylätyn LT:ssä on vaan ympäristön vaikutuksesta sellaisia ja geeneiltään jalostusmateriaalia.

Tuohon LT asiaan kyllä sellainen huomio, että itse en usko siihen, vaikka omat koirani hyviä pisteitä ovat saaneetkin. Mutta olen liian monta esimerkkiä nähnyt, jossa harrastuksissa täysin toimintakyvytön koira saa pisteitä roppakaupalla, kun todella hyvä ja tasapainoinen harrastuskoira saa vähemmän pisteitä. Ja tulkinnat ovat niin ihmiskohtaisia... Mutta kyllä niistäkin nyt jotain näkee, ei niitä tuloksia mielestäni kannata täysin villaisella painaa. Jos nykyisestä terveyshössötyksestä käytettäisiin puoletkin luonteiden miettimiseen, olisi rotumme tilanne ihan erilainen.

Linjavaihto on ainoa mahdollisuuteni jatkaa kasvatusta, koska en löydä tällä hetkellä yhtään showlinjaista koiraa, jota haluaisin käyttää omille koirilleni. Enkä tarkoita, että terveyshössötys on turhaa, vaan että se ei ole ainoa puoli kasvatuksessa. Ehkä myös kannattaisi miettiä koirien yhteensopivuutta, niiden hyviä JA HUONOJA puolia. Otettaisiin ne vaalenpunaiset aurinkolasit pois päästä ja katsottaisiin, pitäisikö oikeasti käyttää nartulleni jonkin muun tyyppistä urosta, kuin sitä näyttelyvoittajaa jonka luonne tuntuu olevan ihmisille ihan sama. Ja onko jokainen kasvattini jalostuksen arvoinen???

Minun ei ainakaan ole, ja tiedän että ne minun "huonoimmasta" päästä olevat on silti toimivampia kuin ne niiiin monet muut, joita ollaan jalostukseen käyttämässä. Tiedän myös kasvattajia, jotka huomaavat puutteet omassa jalostusnartussaan ja painottavatkin siksi tulevan pentueen isässä luonnetta, muut asiat saavat jäädä taka-alalle tällä kertaa. Kaikkea ei voi saada joka kerta, kasvatuksen tasapaino pitää säilyä. Jos joka pentueessa on pääpaino vaan ulkonäön ja terveyden puolella, mitä tapahtuu luonteelle pitkässä (tai lyhyessäkin) juoksussa? Ja kun se komean ulkonäön mittari voi olla niinkin typerä asia, kun turkin koko!!! Karsitaan sosiaalisuudesta, rohkeudesta, hermoista, pehmeydestä/kovuudesta, kestävyydestä, moottorista kunhan sillä on karvaa! Eikö kuulosta uskomattomalta?

Ymmärrän kyllä, jos toinen vanhemmista on hieman heikompi luonteinen, kun toisella on luonnetta senkin edestä - tämä on sitä tasapainoilua. Mutta minussa on varmaan joku vika, kun yhä useammassa suunnitteilla olevassa pentueessa molemmat vanhemmat on luonteeltaan keskitasoa tai sen alle. Ja kyllä, olen koirat nähnyt omin silmin. Tai sitten joko minä en osaa lukea koiran luonnetta tai muut eivät osaa/halua lukea sitä.Rotumääritelmässä lukee luonteen kohdalla näin: Sitkeä työkoira, erittäin mukautuvainen. Innokas, valpas, vastaanottavainen ja älykäs. Ei hermostunut eikä vihainen. Nuo kaksi viimeistä on ainakin unohtumassa :/

Tässä siis MINUN mielipiteeni ja pohjustukseni sille, mitä muutoksia kasvatustyössäni tapahtuu.

-Janika